Miksi useimmat epäonnistuvat itsensä kehittämisessä
Itsensä kehittäminen on valtava ala: kirjoja, kursseja, sovelluksia, valmennusta. Joka tammikuu kuntosalit täyttyvät ja uusia suunnitelmia tehdään, ja ihmiset aloittavat enemmän tavoitteita uusien alkujen, kuten uuden vuoden, jälkeen – tutkijat ovat mitanneet tämän nousun kuntosalikäynneissä ja tavoitteisiin sitoutumisissa.
Ja silti useimmat päättävät vuoden suunnilleen samasta paikasta, josta aloittivat.
Tämä ei johdu siitä, että ihmiset olisivat laiskoja, heikkoja tai välinpitämättömiä. Se johtuu siitä, että itsensä kehittämisen tavallinen lähestymistapa on pohjimmiltaan viallinen. Strategiat, joita useimmat käyttävät, ovat niitä, jotka todennäköisimmin epäonnistuvat – eivät siksi, että ne olisivat teoriassa huonoja, vaan siksi, että ne törmäävät ihmismielen perusasioihin.
Tässä ovat todelliset syyt, miksi itsensä kehittäminen kaatuu, ja mikä toimii sen sijaan.
1. Kaikki tai ei mitään -ansa
Kaava: ”Aion muuttaa elämäni. Uusi ruokavalio, sali joka päivä, meditaatio, päiväkirja, lukeminen, ei sosiaalista mediaa, nukkumaan klo 22. Maanantaista alkaen.”
Miksi se epäonnistuu: Yrität uudistaa koko identiteettisi yhdessä viikossa. Tämä vaatii vaivaa, suunnittelua ja aikaa monella alueella yhtä aikaa. Olet ehkä lukenut, että tahdonvoima on yksi säiliö, jota jokainen muutos tyhjentää; tuo ”egon ehtymisen” ajatus ei kestänyt 23 laboratorion toistotutkimusta. Yksinkertaisempi ongelma on, että seitsemän uutta rutiinia tarvitsee seitsemän uutta paikkaa päivään, joka oli jo valmiiksi täynnä. Muutamassa päivässä jokin pettää, ja loput seuraavat perässä.
Mikä toimii: Muuta yksi asia kerrallaan. Yksi kerrallaan -lähestymistapa on hitaampi, ja meidän näkemyksemme mukaan paljon todennäköisemmin kestävä (yksikään tutkimus ei ole verrannut näitä suoraan). Rakenna yksi tapa, kunnes se on automaattinen – tunnetuimmassa tutkimuksessa mediaani oli 66 päivää, ja vaihtelu oli suurta – ja lisää sitten seuraava. Vuodessa voit rakentaa 4–5 vankkaa tapaa. Se on mullistavaa – ja kestävää.
2. Riippuvuus motivaatiosta
Kaava: Odota motivaatiota → toimi → motivaatio hiipuu → lopeta → odota taas motivaatiota.
Miksi se epäonnistuu: Motivaatio on tunne, ja tunteet ovat ohimeneviä. Et koskaan tunne itseäsi tasaisen motivoituneeksi. Motivaatioon nojaaminen luo nousu–romahdus-kierteen: kiivasta ponnistelua motivoituneina jaksoina, ei mitään muina.
Mikä toimii: Rakenna järjestelmiä, jotka eivät vaadi motivaatiota. Tapojen ketjuttaminen liittää uudet toiminnot olemassa oleviin rutiineihin, jolloin motivaation kipinää ei tarvita. Ympäristön suunnittelu tekee hyvistä valinnoista oletuksen. Putket luovat oman motivaatiovetonsa menettämisen välttämisen kautta. Parhaat järjestelmät toimivat huonoimpina päivinäsi, eivät vain parhaina.
3. Tiedon kuluttamisen ansa
Kaava: Lue self help -kirja → innostu → lue toinen kirja → innostu → lue vielä yksi → huomaa, ettei mikään ole oikeasti muuttunut.
Miksi se epäonnistuu: Tieto ja muutos eivät ole sama asia. Tieto siitä, mitä tehdä, ja sen tekemisen harjoittelu ovat täysin eri taitoja. Liikunnasta lukeminen ei tee sinusta hyväkuntoisempaa. Tavoista lukeminen ei rakenna niitä.
Ansa on siinä, että oppiminen tuntuu tuottavalta. Olet tekemisissä aineiston kanssa. Alleviivaat kohtia. Ajattelet muutosta. Mutta muutoksen ajatteleminen ja muuttuminen ovat eri toimintoja.
Mikä toimii: Sovella yhtä ajatusta ennen kuin kulutat seuraavan. Lue yksi luku. Toteuta se kahden viikon ajan. Lue sitten seuraava luku. Nyrkkisääntönä (meidän, ei tutkimuksen) tähtää siihen, että suurin osa ajastasi on tekemistä ja vähän oppimista – useimmilla se on toisin päin.
4. Tuloksiin tuijottaminen
Kaava: Aseta iso tavoite (laihduta 14 kiloa, kirjoita romaani, säästä 10 000 dollaria) → mittaa edistymistä tavoitetta vasten → tunne itsesi epäonnistujaksi, koska väli on yhä valtava → luovuta.
Miksi se epäonnistuu: Tulostavoitteet luovat jatkuvan ”ei vielä riittävästi” -tilan. Kunnes olet saavuttanut tavoitteen, olet teknisesti ”epäonnistumassa”. Se lannistaa – etenkin tavoitteissa, jotka vievät kuukausia tai vuosia.
Mikä toimii: Prosessitavoitteet. Sen sijaan, että tavoite olisi ”laihduta 14 kiloa”, keskity siihen, että ”syön kasviksen jokaisella aterialla”. Sen sijaan, että tavoite olisi ”kirjoita romaani”, keskity siihen, että ”kirjoitan 300 sanaa päivässä”. Prosessitavoitteet ovat saavutettavissa joka ikinen päivä, ja ne luovat jatkuvan päivän onnistumisten virran yhden kaukaisen, lykätyn palkinnon sijaan.
5. Vertailun ansa
Kaava: Näe jonkun muutos sosiaalisessa mediassa → innostu → yritä toistaa hänen tuloksensa → vertaa päivääsi 3 hänen päiväänsä 300 → tunne itsesi riittämättömäksi → lopeta.
Miksi se epäonnistuu: Vertaat omaa kulissien takaista elämääsi jonkun toisen kohokohtakoosteeseen. Näet jälkeen-kuvan mutta et niitä 300 tylsää, huomaamatonta päivää, jotka sen tuottivat. Näet julkaistun kirjan mutta et niitä 180 päivää, jolloin kirjoitettiin 500 sanaa kello kuudelta aamulla.
Mikä toimii: Vertaa itseäsi menneeseen itseesi. Oletko parempi kuin kolme kuukautta sitten? Se on ainoa vertailu, jolla on merkitystä. Seuraa omaa edistymistäsi Auran kaltaisilla työkaluilla ja katso omaa kehityskaartasi. Matkasi on sinun. Se on helpommin sanottu kuin tehty, kun syöte on yhä olemassa – näin lopetat itsesi vertaamisen muihin tarttuu tapaan eikä neuvoon.
6. Täydellisyyden ansa
Kaava: Jätä yksi päivä väliin → ”olen epäonnistunut” → ”ihan sama” -ilmiö → hylkää koko yritys → aloita uudelleen kuukausien päästä → toista.
Miksi se epäonnistuu: Täydellisyysajattelu tekee yhdestä lipsahduksesta katastrofin. Mutta tapojen muodostumisen tunnetuimmassa tutkimuksessa yhden päivän väliin jääminen ei luotettavasti vienyt ihmisiä taaksepäin – tutkijat havaitsivat, että yhdellä väliin jäämisellä oli vain vähän vaikutusta edistymiseen. Vahinko ei tule väliin jäämisestä vaan sitä seuraavasta luovuttamisesta.
Mikä toimii: James Clearin nyrkkisääntö, älä koskaan jätä väliin kahdesti. Hyväksy, että väliin jäämisiä tulee. Suunnittele niitä varten. Ajatus on yksinkertainen: jätä väliin kerran, palaa raiteille seuraavana päivänä. Perfektionismi on edistymisen vihollinen.
7. Identiteetin laiminlyönti
Kaava: Yritä muuttaa toimintaa säilyttäen sama minäkäsitys. ”En ole aamuihminen, mutta pakotan itseni heräämään aikaisin.” ”En ole urheilullinen, mutta pakotan itseni salille.”
Miksi se epäonnistuu: Identiteetin vastainen toiminta luo jatkuvaa kitkaa. Jokainen teko vaatii ohittamaan sen, kuka uskot olevasi. Se on uuvuttavaa eikä kestä.
Mikä toimii: Muuta ensin identiteetti. Päätä, kuka haluat olla, ja anna toiminnan seurata. ”Olen tulossa ihmiseksi, joka pitää huolta kehostaan.” ”Olen tulossa ihmiseksi, joka luo asioita.” Jokainen uuden identiteetin mukainen pieni teko tekee siitä todellisemman.
Metaongelma
On vielä yksi syy siihen, miksi ihmiset epäonnistuvat itsensä kehittämisessä, ja se kattaa kaikki muut: he kohtelevat itsensä kehittämistä tapahtumana eivätkä harjoituksena.
”Teen 30 päivän haasteen.” ”Muutun tänä vuonna.” ”Uusi vuosi, uusi minä.”
Nämä kehykset olettavat alkupisteen, loppupisteen ja muutoksen niiden välissä. Mutta itsensä kehittäminen ei ole projekti, jolla on määräaika. Se on päivittäinen harjoitus – kuten hygienia, syöminen tai uni. Itsensä kehittämistä ei ”suoriteta loppuun”. Sitä harjoitetaan.
Ihmiset, jotka onnistuvat muuttamaan elämänsä, eivät ajattele ”tekevänsä itsensä kehittämistä”. He ajattelevat olevansa ihmisiä, jotka kiinnittävät huomiota tapoihinsa, seuraavat edistymistään ja tekevät säännöllisesti pieniä säätöjä. Se on osa heidän identiteettiään, ei päälle liimattu lisä.
Mikä oikeasti toimii (yhteenveto)
- Muuta yksi asia kerrallaan – peräkkäin voittaa samanaikaisesti
- Rakenna järjestelmiä, älä tavoitteita – prosesseja, joita toistat päivittäin
- Aloita järjettömän pienestä – kaksi minuuttia, ei kahta tuntia
- Suunnittele ympäristösi – tee hyvistä valinnoista helppoja
- Seuraa edistymistäsi – tee näkymättömästä näkyvää
- Hyväksy epätäydellisyys – älä koskaan jätä väliin kahdesti
- Muuta identiteettiäsi – ole se ihminen, älä vain tee sitä tekoa
- Ole kärsivällinen – todellinen muutos vie kuukausia, ei viikkoja
- Paranna prosentin päivässä – kasauta pieniä parannuksia
Mikään tästä ei ole seksikästä. Mikään siitä ei leviä viraalisti. Se ei toimi kaikille joka kerta, mutta se antaa useimmille paljon paremmat mahdollisuudet kuin dramaattinen versio.
Kysymys ei ole siitä, voitko muuttua. Kysymys on siitä, valitsetko epäseksikkään, kestävän lähestymistavan dramaattisen, tuhoon tuomitun sijaan.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi useimmat epäonnistuvat itsensä kehittämisessä?
Useimmat epäonnistuvat, koska he nojaavat motivaatioon (joka on ohimenevää), yrittävät muuttaa liian monta asiaa kerralla, asettavat epämääräisiä tavoitteita eivätkä suunnittele järjestelmiä johdonmukaisuutta varten. He keskittyvät tuloksiin prosessien sijaan ja luovuttavat, kun tuloksia ei näy heti – yleensä juuri ennen kuin kasautuminen olisi tehnyt edistymisestä huomattavaa.
Mikä on itsensä kehittämisen suurin virhe?
Suurin virhe on tavoitella dramaattista muutosta yhdessä yössä pienten päivittäisten parannusten sijaan. Tämä lähestymistapa – jota ruokkii inspiraatio eikä järjestelmä – johtaa uupumiseen, pettymykseen ja väärään johtopäätökseen, että ”en vain pysty muuttumaan”. Kestävä kehittyminen on tylsää, vähittäistä ja johdonmukaista.
Miksi uudenvuodenlupaukset epäonnistuvat?
Eivät yhtä usein kuin internet väittää – ”80 % epäonnistuu helmikuuhun mennessä” -luvun takana ei ole jäljitettävää tutkimusta, eikä myöskään ”92 % epäonnistuu” -version takana. Kaksi lukua, joiden takana on: Norcross ja Vangarelli seurasivat 200 lupauksen tekijää ja havaitsivat, että viikon jälkeen 77 % jatkoi yhä ja kahden vuoden jälkeen 19 %, kun taas Oscarsson kollegoineen satunnaisti 1 066 ihmistä ja havaitsi, että vastanneista 55 % piti itseään vuoden kohdalla onnistuneena. Epäonnistuvat lupaukset kaatuvat liialliseen epämääräisyyteen, liialliseen kunnianhimoon ja toteutussuunnitelman puutteeseen – tarkkaan siihen, milloin, missä ja miten. Lupausten seuranta käy nämä läpi ja tulostaa suunnitelman yhdelle sivulle.
Miten lakkaan epäonnistumasta itsensä kehittämisessä?
Keskity yhteen muutokseen kerrallaan, tee siitä tarkka ja pieni, seuraa johdonmukaisuuttasi päivittäin ja odota epätäydellisyyttä. Rakenna järjestelmiä sen sijaan, että nojaisit tavoitteisiin. Muuta ympäristöäsi tukemaan toimintaa ja omaksu identiteettiin perustuva lähestymistapa, jossa keskityt tulemaan sellaiseksi ihmiseksi, joka tekee asian, sen sijaan että pakottaisit itsesi tekemään sen.